Pups 3.10.2014-10.6.2026

Pups tuli meille tammikuun lopulla 2021 hieman yli 6-vuotiaana. Olimme muuttaneet kuukautta aikaisemmin uuteen isompaan asuntoon Helsingin Roihuvuoreen, jonne Pups asettui meidän ja 9-vuotiaan Aura-koiramme seuraksi. Aikaisemman elämänsä Pups oli viettänyt Romaniassa lähes yksinomaan koiratarhassa, joista hän oli tullut Suomeen kotihoitoon Kirkkonummelle loppuvuodesta 2020. Pups sopeutui helsinkiläiseen kerrostaloelämään uskomattoman nopeasti. Hän tottui niin hihnassa kävelyyn kuin erilaisiin elämisen ääniinkin niin nopeasti, että olisi voinut kuvitella hänen olleen kotikoirana koko ikänsä. Ainoastaan rappukäytävien liukkaat lattiat jännittivät, mutta niihinkin hän tottui ajan myötä.Pups vietti kaikkein mieluiten aikaansa pehmeillä paikoilla: sohvalla, sängyssä ja nojatuolissa. Hän oli onnellisimmillaan saadessaan vain makoilla ja rentoutua. Lepäillessään hän otti mielellään vastaan silityksiä ja rapsutuksia. Erityisesti alaselän rapsuttelusta hän ei meinannut saada tarpeekseen. Usein Pups lähestyikin meitä takapuoli edellä tiedustellen vienosti rapsutusten perään. Pups otti kaiken irti oloneuvoksen elämästään rankkojen koiratarhavuosien jälkeen.Kävelyille lähteminen innosti Pupsia niin paljon, että hän esitti usein omaperäisen uloslähtötanssin, jossa hän hypähteli etukäpälöillään ja heilutteli päätään eri suuntiin. Valjaiden pukeminen innostuksen keskellä olikin välillä haastavaa.Vaikka ulos lähteminen innosti Pupsia, hän palasi vähintään yhtä innokkaasti kotiin sohvalle makoilemaan. Pehmeiden paikkojen houkutus oli kaikista suurin. Pups otti meidät laumakseen hyvin nopeasti. Hän oli ulkona paikoin suojeleva, toki myös isompia koiria kohtaan säikky, mutta sai vuosien aikana myös kavereita muista koirista etenkin puistoissa. Pups antoi mielellään Auran johtaa joukkoamme lenkeillä, ja seurailu tuntui olevan hänelle mieluisampaa ja stressittömämpää kuin joukon johtaminen.Koska Pups oli viettänyt koko lapsuutensa ja suuren osan aikuisuuttaankin tarhalla, hän ei ollut oppinut leikkimään perinteiseen tapaan leluilla. Aina välillä Pups kuitenkin innostui heittelemään sukkaa, kankaanpalaa tai joskus leluakin. Hän sai myös sadesäillä vauhdikkaita märän koiran hepuleita, joiden aikana hän juoksi ympyrää olohuoneessamme.Loppuaikoinaan Pups löysi myös enemmän ja enemmän omaa vahvaa luonnettaan. Hän tuli rohkeammin vaatimaan saataviaan esimerkiksi ihmisten ruokalautasten puhdistustöistä ja kaikenlaisista muistakin ruoka-asioista. Myös lenkeillä hän alkoi seurata vahvemmin omia viettejään. Kenties Pups oppi rentoutumaan meidän kanssamme paremmin ja paremmin aivan loppuaikoihinsa asti.Pups oli joutunut nuorena kadulla auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen toinen jalkansa oli jäänyt toista lyhyemmäksi. Tästä hänelle oli syntynyt kroppaan kireyttä ja lihasten epätasapainoa, ja loppua kohden Pupsin liikkuminen muuttuikin vähitellen jäykemmäksi. Viimeisen vastoinkäymisensä Pups kohtasi 8.6.2026, jolloin hän sai äkillisen kipukohtauksen ja oli silminnähden tuskainen. Kokeilimme hänelle vielä parin päivän ajan voimakasta lääkekuuria siinä toivossa, että kipu olisi lihasperäistä ja laukaistavissa, mutta kun Pupsin kunto ei lääkkeistä huolimatta kohentunut, emme voineet muuta kuin päästää hänet kivuistaan 10.6.2026. Pups oli aina todella kuuliainen, kiltti ja nöyrä koira. Hän ei ollut koskaan meidän näkökulmastamme vaativa, vaan päinvastoin antoi meille joka päivä suunnattoman paljon energiaa ottamatta sitä lainkaan pois. Pups sai paljon kehuja sekä hurmaavasta luonteestaan että komeasta ulkonäöstään myös täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Pups oli uskomattoman hieno koira, upea ja suurenmoinen poika, jollaisesta jokainen ihminen voi vain haaveilla.