Mila

Mila on saapunut Suomeen kotihoitoon 13.9. ja on nyt valmis etsimään omaa loppuelämän kotia.

Milan kuulumiset 29.9.2025: ”Mila on reipastunut aivan valtavasti! Nykyään uskaltaa olla uusienkin ihmisten kanssa samassa huoneessa, ja joitakin saattaa tulla jopa itse moikkaamaan.

Ulkoilut ovat muodostuneet erittäin mukaviksi, olemme pystyneet tekemään jo muutamien kilometrien metsälenkkejä, ja ollaan käyty hakemassa eläinkaupastakin puruluita (Mila tykkää pureskella luita). Vähän toiset koirat jännittää, ja Mila saattaa jäädä katsomaan hiljaa, että toinen koira pääsee ohi. Muuten ulkoileminen on Milasta kivaa, häntä pystyssä käpsyttelee ja on kokeillut pari kertaa jo takkia säiden viiletessä!

Ruoka maistuu vaihtelevasti. Mila-prinsessalle kelpaa parhaiten laakeasta tai tasaisesta, matalasta lautasesta ruoka, ja ihaninta on, jos mukaan on pistetty raakaruokaa tai kuivattua herkkua! Mila osaa syödä silloin, kun on nälkä, eikä ole tarkka esimerkiksi ruoka-ajoista. Syö sitten kun nälättää

Painoa ollaan saatu jo tiputettua hieman, ja tavoitteena onkin saada paino pysymään laskusuunnassa. Mila on toisaalta matalan aktiivisuuden tyyppi; hänen lempipuuhaansa on makoilla parvekkeella ja katsella maailmanmenoa, luuta mutustaen. Kuitenkin, hepuleita tulee joka päivä, ja se onkin hurjaa rallia sitten, ja ulkona on kiva kävellä!

Mila nauttii erityisesti rapsutuksista, ja osaa myös pyytää niitä eleillä kuten antamalla tassua. Mila on haukkunut ainoastaan pari kertaa koko tänä aikana, mutta pientä ähinää ja puhinaa hän pitää puuhastellessaan. Uusi kiva paikka on sängyn alla. Siellä on kiva katsella muita ja Milasta on hauskaa, jos roikuttaa esim. jalkaa sängyn reunalla ja hän katselee sitä!”

Kotihoitajan kertomana koirasta:
”Mila on aivan ihastuttava ja reipas koira! Jo tämä ensimmäinen viikko on ollut super ihanaa yhteiseloa, vaikka toki on ollut haastavaakin.

Mila oli alkuun erittäin jännittynyt, mutta antoi ihmisen koskea ilman mitään ongelmaa. Vähän hän saattoi mulkoilla, mutta toisaalta vaikutti heti alkuun ihan tykkäävän rapsutuksista! Ensimmäiset päivät oli ihan vain opettelua siihen, mitä on olla kotona ja kerrostalossa. Oma koirani Mörri kävi alussa olemassa ensimmäisen yön ja päivän kotona minun ja Milan kanssa, mutta sitten pidimme ihan logistisista syistä Mörriä vanhempieni luona, sillä esim. Ulkoilut olivat vaikeita.
On ihanaa nähdä, miten vain viikossa voi koira oppia uutta niin paljon, ja toisaalta myös tottua ja opetella luottamaan ihmiseen. Vertailun vuoksi, Mila oli ensimmäiset kaksi päivää aina ulos mentäessä kannettava ulos, katselimme katoksessa hieman ja sitten kannoin hänet sisään. Epävarmuus ja pelko näyttäytyi istahtamisella, ja siitä olikin vaikea sitten saada Mila liikkumaan itse. Parvekkeelle Mila meni jo kotiutumisesta seuraavana päivänä, ja se onkin ollut hänen yksi lempipaikkansa. Tarpeet Mila tekee vielä sisälle pissa-alustalle, mutta sitäkin treenataan pikkuhiljaa. Tähän toki vaikuttaa se, että Mila tekee tarpeensa vain harvoin kun on aivan pakko, ja ulkona sitten keskitytään nuuhkimiseen ja ihmettelyyn. Mutta nykyään Mila on jo innoissaan menossa ovesta ulos, astelee itsenäisesti hissiin ja ulos talosta! Mila on sopeutunut tänne mahtavasti.

Ruoan kanssa oli alkuun haasteita, sillä mikään ei tuntunut maistuvan. Kuitenkin, pikkuhiljaa alkoi Mila syömään, ensin sihtasi märkäruoan sekaan sotketut nappulat pois, mutta nykyään menee yleensä kaikki mitä kipossa on. Erityistä intohimoa ruokaan Milalla ei ainakaan vielä ole, eikä myöskään herkkuihin. Mila syö kolmesti päivässä. Hän ei myöskään kerjää, vaikka söisi muualla kuin pöydän ääressä. Hän menee nätisti hieman kauemmas ja lepää siellä ihmisten ruokailujen ajan.

Ehkä haaste, jonka itse koin vaikeimpana, oli Mörrin ja Milan ystävystyminen. Ulkona ei ollut mitään ongelmaa ja useimmiten sisälläkin oli yhteiseloa. Kuitenkin kerran Mörrin (hän on tosi innokas) mennessä liian lähelle, Mila teki valehyökkäyksen ja ärähti. Mila on todella kärsivällinen, mutta eihän sitä voi aina jaksaa. Mörri kuitenkin otti opikseen, ja sen jälkeen ei ole valehyökkäyksiä ollut. Milan elekieli on mielestäni todella selvä, hän näyttää hampaitaan jos jokin ärsyttää (toistaiseksi näyttänyt vain Mörrille hampaita), ja murisee. Rauhoittavat eleet ovat selkeitä Milalla ja häntä on helppo lukea. Häntäkin on alkanut heilua paljon ja nykyään hän käyttää suhteellisen paljon ääntä. Ei tosin haukkumalla tai ulvomalla, hän vain murisee kun on innostunut, ja ääntelehtii muuten. Milalla on ylipainoa jonkin verran, ja sitä hoidetaan kevyellä ruoalla ja pikkuhiljaa liikunnan lisäämisellä. Se, mitä olen huomannut on Milan hampaidenkäyttö. Mila tuppaa innostuessaan ottamaan kiinni esim. tyynystä tai viltistä, ja haluaisi retuuttaa sitä. Milalla on tästä syystä paljon leluja saatavilla, jotta voin ns. vaihtaa puremisen kohteen sallittuun asiaan. Hän vaihtaa nätisti kohdetta, mutta vielä pidän kengät ja talutushihnat ym. Oven takana. Huonekaluihin Milalla ei ole kiinnostusta.

Kaikki hoitotoimenpiteet tähän mennessä on menneet oikein loistavasti. Kynsiä ollaan ihan tarkoituksella leikattu pieniä määriä kerralla kaikista kynsistä nyt jo kolmesti. Mila on nyt oppinut olemaan kyljellään tai makuuasennossa kun leikkaan kynsiä, ja tämä tapahtuu aina samassa kohdassa ja näytän hänelle saksia ennen, jolloin hän voi mennä kauemmas jos ei tunnu juuri nyt siltä että leikataan. Mutta tähän mennessä Mila on joka kerta tullut iloisena viereen kun sanon että leikataan kynnet! Harjaaminen on onnistunut hienosti metallikammalla, ja joskus karstalla. Hankinnassa on vielä furminatorin tyyppinen. Karvaa ei tosin lähde erityisen paljoa Milalta, ja turkki on sileä eikä takkuunnu helposti, mutta ollaan tässä viikon aikana harjailtu useita kertoja vähän, niin tottuu siihen. Hampaita ollaan aloitettu ”harjaamaan” nyt alkuun puuvillaisella sormiharjalla, ja mila antaa sormien käydä suussa suhteellisen hyvin. Mila ei vielä ihan ole vakuuttunut tästä, mutta hammastahnan hyvä maku vie voiton. Suihkuun ei olla vielä tutustuttu monen muun uuden asian mennessä sen edelle. Kuitenkin hän on nähnyt suihkun olevan päällä, ja sitä vältteli. Ei siis ehkä ihan vesipeto – ainakaan suihkussa.

Nykyään Mörrin ja Milan kanssa menee tosi hyvin, molemmat osaavat jakaa huomiotani ja vuorottelevatkin siitä. He leikkivät hepuloiden, eli varmasti saisi hyvät rallit jos menisi esim. koirametsään juoksemaan. Leluista Mila ottaa jonkin verran resurssia, mutta osaa kuitenkin jakaa myös ja vaihtaa leluja, kunhan niitä on tarpeeksi saatavilla. Yksinolot ovat vielä vaikeita. Ihan pienet hetket Mila pystyy olemaan yksin, mutta alkaa heti itkeä, kun olen poistunut talosta. Kahdestaan Mörri ja Mila ovat olleet vain ihan minuuteja niin, että olen oven ulkopuolella, mutta silloin tuntuu, että molemmat ovat rennompia. Ihan yksin siis Mila ei tykkää/ole tottunut olemaan. Autossa minun kanssani Mila on ollut kolme kertaa, ensimmäinen oli Suomeen saapuneen kotimatka ja loput olivat lyhyet 10min matkat. Näillä kaikolla matkoilla Mila oli oikein nätisti, eikä ole ollut pahoinvointia tmv. Mila ei vielä ole luottavainen kaikkiin ihmisiin, vain niihin jotka ovat olleet kotona useamman kerran. Lapsiin ei ole ollut kohtaamisia ollenkaan. Milasta on kuoriutunut hellyydenkipeä ihmisrakas, todella hyvin sopeutuva ja ennenkaikkea kiltti koira!”

Mila etsii kotia joko ainoana koirana tai rauhallisen koirakaverin seurana. Mila ei tykkää, jos toinen koira tulee liian nopeasti iholle ja Mila vaatii oman ajan jotta ystävyyssuhde koirakaverin kanssa alkaa sujumaan. Milaa ei adoptoida pienten lasten perheeseen. Asumismuodolla ei ole rajoituksia. Tulevan perheen tulee kiinnittää huomiota heti alusta alkaen Milan ruokintaan ja herkkuihin, sillä Mila on reilusti ylipainoinen. Milan ruumiinrakenne on mallia ”pitkä selkä ja lyhyemmät jalat”, joten tämmöisten koirien kanssa tulee ola erityisen tarkkana siitä, että ruokavalio pysyy oikeana ja koira ei pääse lihomaan. Mila on tavattavissa kotihoitopaikassaan puhelinhaastatteluiden jälkeen.

---

Mila on noin 2-vuotias nuori narttu, jonka elämä on saanut uuden suunnan pelastuksen myötä. Mila otettiin talteen romanialaiselta omistajalta steriloinnin yhteydessä, sillä hänen kuntonsa oli heikko ja oli selvästi peloissaan omistajaansa kohtaan. Omistajalle palauttaminen ei ollut vaihtoehto, sillä Mila oli niin stressaantunut ja arka entisessä kodissaan, että hän tarvitsi uuden mahdollisuuden turvallisessa ympäristössä.

Turvaan päästyään Mila on alkanut vähitellen rohkaistua. Aluksi hän ei ollut erityisen arka, mutta alkoi matkia tarhakaverin varovaista käytöstä. Nyt Mila on kuitenkin osoittanut, että hänen pelkonsa liittyi vain entiseen omistajaan – muuten hän on utelias ja ystävällinen koira, joka tarkkailee ympäristöään ja ottaa varovaisesti kontaktia tuttuihin ihmisiin. Kun luottamus syntyy, Milasta kuoriutuu lempeä ja kiintymyksestä nauttiva koira, joka arvostaa rauhallista seuraa ja turvallista arkea.

Mila etsii kotia, jossa ei ole pieniä lapsia, sillä hän tarvitsee rauhallisen ympäristön ja aikaa sopeutua. Teini-ikäiset lapset voisivat sopia, kunhan perhe ymmärtää Milan tarvitsevan aikaa ja tilaa. Mila tulee toimeen muiden koirien kanssa ja hyötyisi varmasti koirakaverista, jolta voisi saada turvaa ja tukea uudessa ympäristössä.

Milan tuleva koti voi sijaita maalla tai taajamassa, kunhan ympäristö on rauhallinen – vilkas kaupungin keskusta ei ole hänen kohdallaan paras vaihtoehto. Asumismuodolla ei ole väliä, tärkeintä ymmärtäväinen ja kärsivällinen perhe, joka on valmis tukemaan Milaa hänen matkallaan kohti luottavaista ja onnellista elämää.

Kuten rescue-koirilla yleensä, kotiutuminen on yhteinen matka, jossa tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Lopullinen sopeutuminen uuteen ympäristöön selviää vasta kotiutumisen myötä, ja matkaan mahtuu sekä onnistumisia että haasteita. Mila ansaitsee kodin, jossa hänen annetaan kasvaa omassa tahdissaan ja jossa pienetkin edistysaskeleet huomataan.

Kaikkien, jotka adoptoivat koiran Woffan kautta tulee sitoutua positiiviseen vahvistamiseen ja koiralähtöisiin koulutusmetodeihin. Kun adoptoi rescuekoiran, voi koiran käytös ja persoonallisuus muuttua paljon koiran kasvaessa/kotiutuessa. Perheen tulee olla varautunut koulutuksen taipaleeseen kuuluviin haasteisiin ja takapakkeihin eikä perhe saa olettaa koiralta mitään kotikoiran taitoja sen saapuessa.

Luonnekuvaukset rakentuvat koiran ollessa koiratarhalla. Suomeen saapuvalle koiralle tulee opettaa kärsivällisesti sisäsiisteys ja käytöstavat alusta lähtien. Koiran sopeutumiseen tulee varata aikaa – etenkin arempien ja pelokkaiden koirien kanssa. Jokainen koira ansaitsee perheen, missä edetään koirien ehdoilla, ei ihmisen. Koiratarhalla koirilla on harvemmin mitään aktiviteetteja, eikä etenkään kovinkaan hyvää purtavaa hampaille. Tulevan perheen tulee myös ymmärtää, että koirien hampaissa saattaa olla esimerkiksi hammaskiveä, jonka adoptoija sitoutuu hoidattamaan kotiutumisen jälkeen Suomessa.

Mikäli kiinnostuit koirasta ja pystyt tarjoamaan hänelle loppuelämän mittaisen rakastavan ja huolehtivan kodin, niin täytäthän ajan kanssa huolellisesti adoptiohakemuksen sivuiltamme.

Suomeen tulleet koiramme tautitestataan, madotetaan, loishäädetään, rokotetaan sekä sirutetaan ennen tuloa. Tutustu Woffan koirien rokotus- ja madotusohjelmaan.

Lue lisää tautitesteistä.

Tutustuthan näihin huolella ennen adoptiohakemuksen tekoa.

Woffa Ry on nyt sitoutunut suomalaisten rescueyhdistysten luomiin yhteisiin Responsible Rescue -toimintakriteereihin.